Todellisen oppimisen lopputulos

Olen ollut nyt lomalla lukuhommista jo useamman viikon, ja koen rentoutuneeni mukavasti. Mutta vaikka päätin kevään viimeisen pääsykokeen jälkeen, etten miettisi mitään kouluun, lukemiseen tai töihin liittyviä juttuja ennen elokuuta, niin silti huomaan välillä mietiskeleväni jo "seuraavaa siirtoani" tulevaisuuden suhteen. Ehkä on ihan ymmärrettävää, että pitkän projektin jälkeen kestää hieman aikaa päästä siitä kaikesta irti. Hyvä juttu on kuitenkin se, että ajatukseni ovat kuitenkin olleet positiivisia ja odottavaisia, eivätkä ankaria tai jossittelevia. Ei siinä mitään. Mutta eräs asia muutti fiilikseni tulevan suhteen. Nimittäin se, että huomasin Opintopolusta olevani kemialle toisella varasijalla. Tämä selvisi minulle siten, että eräänä iltanana ennen nukkumaan menoa selailin nettiä, ja jostain syystä ajattelin käydä katsomassa Opintopolusta, joko siellä lukee kaikkien hakukohteiden kohdalla "Et saanut opiskelupaikkaa". Siinä selatessani listaa alaspäin, huom

Kesäkuu alkoi pettymyksellä, kun en päässytkään biokemian pääsykokeen toiseen vaiheeseen. Olin nimittäin aika varma, että tulisin siihen pääsemään, ja sepäs sitten vasta harmittikin, kun olin mennyt luulemaan jotain semmoista. Sen lisäksi myös kemian pääsykoe meni erittäin keskinkertaisesti, enkä usko millään, että suorituksellani tulen saamaan kumpaakaan niistä kemialla kahdesta jaossa olleesta opiskelupaikasta. Koe oli kuitenkin periaatteessa helppo, mutta onnistuin silti kusemaan kahdeksan pisteen titraustehtävän ja reaktion energiakaavion piirtämisen. Eli oikeastaan opiskeluihin liittyvä paskin skenaario kävi toteen. :D Vittu. Pari päivää käsittelin pettymystä ja päätin, että nyt nautin kesästä, enkä mieti vielä syksyn työnhakua. Pettymyksen innoittamana luin vastikään erään erittäin voimaannuttavan kirjan, Arno Kotron kirjoittaman Christer Lybäckin elämäkerran Veitsen terällä . "26-vuotiaana Christer päätti muuttaa elämänsä. Hän pani korkin kiinni, kävi vankilassa ko

Tänään oli biokemian etäpääsykoe, ja siitä jäi parempi fiilis kuin lääkiksen pääsykokeesta. En ole tosin nähnyt malliratkaisuja (koska niitä ei ole tietääkseni julkaistu), eli en voi sanoa varmaksi, miten koe lopulta meni. Koe oli mielestäni enemmän lääkiksen pääsykokeeksi sopiva koe, kuin mitä oli lääkiksen ykkösvaiheen etäpääsykoe. Uskon, että lääkikseen hakijalle olisi hyödyllisempää osata soveltaa asioita diipimmin soluhengityksestä, kuin muistaa ulkoa (tai googlettaa, öhöhö hatunnosto Määtän Tapsalle :3) esimerkiksi se, onko piikkinahkaisilla eläimillä kitiini vai kalkkikuori tai onko kaksisirkkaisilla kasveilla näkyvä sukupolven vuorottelu vai mitä helvettiä. :D   Biokemian pääsykokeessa oli englanninkielinen aineisto soluhengityksestä ja soveltavia monivalintakysymyksiä suomeksi. Olin valmistautunut kokeeseen lähinnä kertaamalla lukion bilsan 5. kurssin kirjaa (bioteknologia), mutta siitäpä ei ollut oikeastaan mitään hyötyä, kun vastaukset kysymyksiin piti osata soveltaa ja