Todellisen oppimisen lopputulos

Noniin. Siinähän kävi niin kuin vähän jo arvelinkin. Todistuskiintiö nousi 75 prosenttiin. Minua säälittää kaikki kaltaiseni uudelleen kouluttautujat. Ne, joille tämä haku kerta on jo ties mones. Hommahan on nyt niin, että minun 9 vuotta vanhalla yo-todistuksellani voi pyyhkiä...lattioita. Eli nyt siis käytännössä taistelen 36:sta paikasta monen sadan, ellen tuhansien ihmisten kanssa. En tiedä, mutta joka tapauksessa monta hyvää laskijaa pitäisi päihittää, että Oulun lääkikseen pääsisi. Kyllä tällä hetkellä on sellainen tunne, että mahikeni on hyvin, hyvin pienet. Harmittaa se, että sisäänpääsy oli ennestään jo tosi vaikeaksi tehty ja nyt pikkasen vielä vaikeammaksi. Olen ihmeissäni siitä, että pääsykokeen ensimmäistä osaa ei valvota ilmeisesti mitenkään. Ainakaan tämän päivän infossa ei sellaisesta mainittu. Eli suosiiko nykyinen pääsykoejärjestely sellaista hakijaa, joka keksii näppärimmän tavan huijata? Onhan tämä melkoista... Aion taistella loppuun asti, mutta valehtelisin jo

Sinä päivänä kun informoitiin, että tämän vuoden perinteiset pääsykokeet perutaan, olin pettynyt, vaikka tiesinkin että se on koronaviruksen vuoksi varmasti oikea ratkaisu. Tällä viikolla tulee tieto siitä, miten yliopistojen pääsykokeet aiotaan järjestää tänä keväänä. Olen satsannut tällä hakukerralla lukemiseen täysillä, sillä en ole tehnyt juurikaan töitä vaan keskittynyt lukemiseen. Olin odottanut sitä, että pääsen tekemään perinteisen kokeen. Ja nyt kun mediassa väläytellään vähän väliä mahdollisesta todistusvalintakiintiön suurentamisesta, niin kyllä joka kerta rinnassa muljahtaa jännitys. Pelottaa se, miten pieneksi rajataan omat mahdollisuudet aloittaa yliopistossa opiskelu ensi syksynä. Luulen, että lääkikseen kohdalla todistusvalintakiintiötä kasvastetaan, ja tulee kaksivaiheinen valintakoe, jossa toisessa on jokin vaikea aineistotehtävä. Toisaalta ymmärrän sen, että yliopistojen motiivi on päästä tästä tilanteella mahdollisimman helposti ja halvalla. Siksi luulen, että y

Moi! Motiivini alkaa kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin oli se, että aloittaessani tämän "haen lääkikseen"-projektin, en koskaan löytänyt netistä sellaista blogia, johon voisin täysin samaistua. Netistä kyllä löytyy useampi hyvä blogi aiheeseen liittyen, mutta en vaan koskaan törmännyt sellaiseen blogiin, jonka kirjoittajalla olisi samanlaiset lähtökohdat kuin minulla. Koen, että tässä prosessin aikana minulla ei ole oikein ollut tarpeeksi vertaistukea, ja toivonkin että tämän kirjoittelun myötä joku ehkä eksyy kommentoimaan jotain. Lisäksi tämä kirjoittelu tuntuu aika terapeuttiselta, joten siinäpä muutama motiivi kirjoitella ajatuksiani nettiin. Olen huomannut tässä lääkikseen hakuprosessin aikana, että itselleni tämä kaikki on ollut paljon muutakin, kuin vain lukion fykebi-aineidein oppimista. Se, että ylipäätään hyväksyin sen, että haluan päästä opiskelemaan lääketiedettä, ja että päädyin tavoittelemaan unelmaani, oli omanlaisensa oppimisprosessi itsestä. Todell