Todellisen oppimisen lopputulos

Neljä viikkoa yliopisto-opintoja takana. Opinnot ovat olleet etänä, mikä ei ole minua haitannut oikeastaan yhtään. On ollut tosi rentoa kuunnella luentoa kotoa käsin ja samalla vaikka syödä tai pötköttää sohvalla. En siis koe, että tämä etäily olisi vaikuttanut oppimiseen mitenkään. Minusta tuntuu, että olen saanut sosialisoituakin tarpeeksi, vaikka erinäisissä tutustumisleikkitapahtumissa olen käynyt vain pari kertaa. Minulle se on ollut tarpeeksi. Olen saanut yhdestä lääkikseen hakevasta pienryhmäläisestäni hyvän opiskelukaverin, mistä olen tosi iloinen. Sitä on ollut niin yksin tämän projektin kanssa, että on tosi mukavaa jakaa ajatuksia ja samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa ja pohtia porukalla jotain laskuja. Tällä viikolla pidettiin jo etäopiskeluhetki, jolloin opiskeltiin "yhdessä" Zoomissa. Uskon, että tällä vertaistuella on positiivinen vaikutus luonnollisesti mielen hyvinvointiin mutta myös itse oppimiseen. Opiskelu kemialla on tuntunut hyvältä, vaikka välillä o

Orientaatioviikko on nyt takana päin ja fiilis kaikesta on edelleen aivan hyvä. Varsinaista opiskelua ei oikeastaan juuri ollut, ainoastaan sellaista ajatusten herättelyä ja kurssisisältöihin tutustumista. Laskeskelin tänään epäorgaanisen kemian kurssiin liittyviä harjoitustehtäviä, ja se tuntui alkuun hieman kankealta useamman kuukauden laskutauon jälkeen. Kyllä se siitä. Heti ensimmäisellä viikolla alettiin suunnittelemaan lukujärjestystä ja sivuaineita, mikä oli mielestäni hyvä juttu, että koko viiko ei mennyt pelkkään tutusteluun. Valitsin aineenopettajalinjan ja sivuaineeksi biologian, jotta pääsen opiskelemaan enemmän lääkiksen pääsykokeen kannalta hyödyllisiä juttuja. Ensi viikolla tapaan omaopettajani, jonka kanssa käydään läpi henkilökohtaista opintosuunnitelmaa, ja silloin on otettava puheeksi se jännittämäni asia, että olen koulussa rehellisesti siksi että pääsisin lääkikseen. Pakko myöntää, että jännitän sitä, että se vaikuttaa omaopettajan suhtautumiseen minuun. Tiedän, et