Tekstit

Kaksi viikkoa pääsykokeeseen

Kaksi viikkoa pääsykokeeseen. Fiilikset sen suhteen vaihtelee. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet mulle vähän vaikeita. Tuleva pääsykoe ja tulevaisuus on ahdistanut. Ei ole ollut mitenkään luottavainen fiilis omaan osaamiseen. Vaikka jossain vaiheessa pystyin tsemppaamaan itseäni ajatuksella, että nyt vaan painetaan loppuun asti murehtimatta tulevaa, niin kyllä se vaan niin on ettei omia tunteitaan voi vaan sivuuttaa. Minua ahdisti viime viikolla aika paljon. Välillä huomasin hengitykseni olevan tosi pinnallista, rytmihäiriöitä pukkasi ja rinnassa tuntui paine. Lepäilin ja liikuin luonnossa, ja muistuttelin itseäni taas armollisuudesta. Nyt minulla on ihan rauhallinen mieli, ja tiedän että tässä parin viikon aikana kertailen ja toivon mukaan kokeessa kysytään juuri minulle suotuisia kysymyksiä. Ei tässä muu oikein enää auta kun pitää vaa huoli siitä, ettei ainakaan pää lahoa ennen hoohetkeä :D Nyt täytyy pitää mieli kirkkaana ja muistaa se kuinka pitkälle on tullut nollasta lähteneenä.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Epävarmuus

Kirjoitin äsken pitkän sepostuksen siitä, millaista epävarmuutta tunnen tällä hetkellä omaa osaamista kohtaan. Mietiskelin sitä, että millainenkohan osaamistaso muilla hakijoilla on verratuna omaani ja mitä jos omat taidot ei tänä vuonna riitäkkään. Mistä tietää onko tarpeeksi hyvä? Päätin kuitenkin poistaa sen jossittelujorinan, koska se semmoinen ihmettely ei itseäni nyt auttanut. Siispä tässä nyt itselleni hoito-ohje siihen, millä epävarmuuden saa (ainakin hetkeksi) pois. Saa kokeilla, jos on kokenut samanlaisia yllämainittuja oireita. 1. Ymmärrä se, että on inhimillistä tuntea epävarmuutta omasta osaamisesta. Silloin kun jokin asia on todella tärkeä, siihen suhtautuu intohimoisesti ja epäonnistuminen pelottaa. Aivot yrittää syöttää meille kaikenlaista paskaa, että luovuttaisimme ja suojelisimme näin itseämme epäonnistumiselta. Mutta oikeasti luovuttaminen on epäonnistumista.  2. Kuuntele täysiä EDM:ää (tai jotaki muuta mielimusiikkia joka nousee päähän) ja koe olevasi iha jäätävä k
Lähetä kommentti
Lue lisää

Väsymyksestä

Viime postauksen jälkeen aloin miettimään omaa vointiani, kun totesin, että sosiaaliset tilanteet ovat tuntuneet poikkeuksellisen raskailta viime aikoina. Huomaan, että olen ollut viime aikoina ajoittain vähän ärtynyt, vaikka varsinaisesti mitään syytä ei ole ollut. Ja vaikka minulla ei ole paniikkia lähestyvästä pääsykokeesta, lienee selvää että pikkuhiljaa luku-urakka alkaa painaa. Toisaalta osaan kyllä nauttia opiskelusta, ja minusta se on suurimmaksi osaksi oikeinkin mukavaa. Erityisesti silloin, jos opiskelee yhtä aikaa kaverin kanssa zoomissa. Tietysti välillä on päiviä, jolloin opiskelu tuntuu oikeinkin tahmealta, mutta pääosin opiskellessa pössikseni on ihan hyvä. Siksi minusta on tavallaan vähän outoa, että tunnen sellaista henkistä väsymystä tällä hetkellä. Viime vuonna tähän aikaan, kun lähipiirissäni sattui raskaita asioita ja olin todella väsynyt opiskeluun, koin vähän tällaista samanlaista ärtyvyyden tunnetta. Minua vitutti oikeastaan kaikki. Minulla oli silloin vaikea ke
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tieto lähikokeista

Pääsykoe Tänään ilmoitettiin, että yliopistot pyrkivät järjestämään kevään pääsykokeet kampuksilla. Jossakin määrin tieto ilahdutti minua, mutta toisaalta vielä en uskalla asiasta hirveästi riemuita. On kuitenkin mahdollista, että koronatilanne kevään aikana pahenee, ja kokoontumisia voidaan silloin joutua rajoittamaan. Mutta sepä nähdään sitten keväällä ja spekulointi tässä vaiheessa on turhaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lähtökohtaisesti yliopistot eivät järjestä uudelleen kotoa käsin tehtävää pääsykoetta. Ennakkomateriaalille en ole osannut antaa vielä ajatustakaan. Sen näkee sitten huhtikuussa, millainen se tulee olemaan. Vietin viime viikon lomaa ja tänään palasin opiskelujen pariin. Koen, että minulla on lukemiset ihan hyvällä mallilla. Laskunopeutta tulisi kuitenkin vielä varmasti saada nopeammaksi. Ja sähkömagnetismia ja sähköoppia tulisi vahvistaa. Bilsassa on vielä eniten läpikäytävää, olen menossa ns. mafyn kakkoskierroksella, jossa oppimäärän asiat käydään tarkemmin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lukukausi paketissa

Kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt on kokonainen lukukausi paketissa kemialla. Olen ollut koko syksyn vahvasti opiskelun imussa, eikä minulla ole ollut hirveästi aikaa olla itsekseen ja pysähtyä miettimään juttuja. Siksi en ole tänne blogiin kirjoitellut mitään. Arkipäivät ovat olleet pitkälti hyvin samanlaisia, silleen hyvällä tavalla. Ehkäpä nyt kokoan tähän vähän kuulumisia. Nautin edelleen tosi paljon opiskelijana olemisesta ja ylipäätään omasta arjesta. Kyllä sitä on niin onnekkaassa asemassa, kun ei tarvitse mennä töihin ja saa vaan opiskella. Huhhu, monesti käy mielessä se, että missä sitä voisi joutua olemaan, jos ei olisi syksyllä koulupaikkaa saanut. Viime vuonna tähän aikaan tein keikkaluontoisia töitä Postilla. Vaikka työ oli yksinkertaista eikä vaatinut paljoakaan ajattelutyötä, oli silti raskasta aloittaa mafyn paukuttaminen työpäivän jälkeen.  Yliopisto-opinnot ovat menneet edelleen mukavasti ja olen löytänyt hyvän balanssin siihen, mihin minun kannattaa käyttää aikaa ja mih
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syntymäpäivä

Kuva
Täytin tällä viikolla 28 vuotta ja vietin synttäripäivää ystäväni kanssa. Hän tuli toiselta puolelta Suomea luokseni pariksi päiväksi kylään. Sain häneltä synttärilahjaksi pienen itsetehdyn maalauksen, jonka taakse hän oli kirjoittanut runon. Kaveri aloitti synttäriaamun lausumalla runonsa, joka kertoi minusta. Siinäpä kuunnellessa minä sirpaloiduin henkisesti täysin, eli hyvin pitkälti itkin ja nauroin koko runon lausumisen ajan. En tajua, miten joku voi tehdä runoja (joo, viime vuonna sain kans runon lahjaksi ja yhtä märyämistä oli saatana sekin), jotka ovat samaan aikaan niin liikuttavia että hauskoja. Ystäväni tuntee minut varmasti niin hyvin, kuin ihminen voi toisen ihmisen tuntea. Niin kliseistä kuin sen onkin, mutta pystymme usein tulkitsemaan toistemme pienimmätkin ilmeet ja tiedämme mitä toinen oikein ajattelee. Monesti pelkkä hienovarainen katse on riittänyt, kun on halunnut viestittää toiselle esim. jossakin epämiellyttävässä sosiaalisessa tilanteessa että "nyt lähetään
1 kommentti
Lue lisää

4 viikkoa kemian opintoja takana

Neljä viikkoa yliopisto-opintoja takana. Opinnot ovat olleet etänä, mikä ei ole minua haitannut oikeastaan yhtään. On ollut tosi rentoa kuunnella luentoa kotoa käsin ja samalla vaikka syödä tai pötköttää sohvalla. En siis koe, että tämä etäily olisi vaikuttanut oppimiseen mitenkään. Minusta tuntuu, että olen saanut sosialisoituakin tarpeeksi, vaikka erinäisissä tutustumisleikkitapahtumissa olen käynyt vain pari kertaa. Minulle se on ollut tarpeeksi. Olen saanut yhdestä lääkikseen hakevasta pienryhmäläisestäni hyvän opiskelukaverin, mistä olen tosi iloinen. Sitä on ollut niin yksin tämän projektin kanssa, että on tosi mukavaa jakaa ajatuksia ja samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa ja pohtia porukalla jotain laskuja. Tällä viikolla pidettiin jo etäopiskeluhetki, jolloin opiskeltiin "yhdessä" Zoomissa. Uskon, että tällä vertaistuella on positiivinen vaikutus luonnollisesti mielen hyvinvointiin mutta myös itse oppimiseen. Opiskelu kemialla on tuntunut hyvältä, vaikka välillä o
4 kommenttia
Lue lisää

Jorinaa koulun alusta ja psykosomatiikasta

Orientaatioviikko on nyt takana päin ja fiilis kaikesta on edelleen aivan hyvä. Varsinaista opiskelua ei oikeastaan juuri ollut, ainoastaan sellaista ajatusten herättelyä ja kurssisisältöihin tutustumista. Laskeskelin tänään epäorgaanisen kemian kurssiin liittyviä harjoitustehtäviä, ja se tuntui alkuun hieman kankealta useamman kuukauden laskutauon jälkeen. Kyllä se siitä. Heti ensimmäisellä viikolla alettiin suunnittelemaan lukujärjestystä ja sivuaineita, mikä oli mielestäni hyvä juttu, että koko viiko ei mennyt pelkkään tutusteluun. Valitsin aineenopettajalinjan ja sivuaineeksi biologian, jotta pääsen opiskelemaan enemmän lääkiksen pääsykokeen kannalta hyödyllisiä juttuja. Ensi viikolla tapaan omaopettajani, jonka kanssa käydään läpi henkilökohtaista opintosuunnitelmaa, ja silloin on otettava puheeksi se jännittämäni asia, että olen koulussa rehellisesti siksi että pääsisin lääkikseen. Pakko myöntää, että jännitän sitä, että se vaikuttaa omaopettajan suhtautumiseen minuun. Tiedän, et
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orientaatioviikko alkoi

Tänään oli ensimmäinen etäkoulupäivä, joka järjestettiin etäyhteyksin Zoom:lla. Päivä sisälsi lähinnä tutkinto-ohjelman rakenteen esittelyä ja jo vähän kursseille ilmoittautumista. Lisäksi juteltiin pienryhmän kesken, mikä tuntui minusta hieman epäluontevalta, kun ei nähnyt keille puhui webkameroiden ollessa pois päältä. Mutta opiskelijat ja pienryhmäohjaaja vaikuttivat mukavalta, ja on kiva päästä täällä viikolla tutustumaan uusiin ihmisiin pitkästä aikaa. Mieltä lämmitti se, kuinka avuliaalta opettajat, tuutorit ja ainejärjestön porukka vaikutti. Kaikesta huokui mukava yhteisöllisyys sekä eri vuosikurssien että eri tiedukuntien kesken, mitä en muista kokeneeni näin vahvasti amk-aikoinani. Tuntui, että silloin kaikilla oli vaan hirveä hoppu päästä valmistumaan, eikä verkostoituminen ollut niin tärkeää, vaikka kyllä koulutus sisälsi moniammatillisia kursseja. Pienryhmän esittelykierroksella minua hieman ujostutti mainita se, että tarkoitukseni olisi päästä lääkikseen. Siitä tulee vielä
1 kommentti
Lue lisää

Hankala olla? Käy psykoterapeutilla.

Kävin tuossa taas vähän aikaa sitten juttelemassa terapeuttini kanssa ja tajusin käyneeni hänen juttusillaan jo puolen vuoden ajan. Ajattelin nyt vähän kirjoitella kokemuksistani psykoterapeutin kanssa juttelemisesta. En käytä termiä "käydä terapiassa" koska en käy kelan tukemassa psykoterapiassa eikä juttelutuokiot terapeuttini kanssa varsinaisesti noudata mitään tiettyä psykoterapeuttista suuntausta (kognitiivinen, ratkaisukeskeinen jne). Päädyin menemään omakustanteisesti psykoterapeutin juttusille alkuvuodesta, kun lähipiirissäni tapahtui yllättäviä käänteitä, joista itse kuormituin henkisesti, vaikka minulle itselleni ei tapahtunutkaan mitään. Lähimmäisteni vaikeudet tuntuivat kaatuvan niskaani, vaikka kukaan ei vaatinutkaan minulta mitään. Minä itse kuormitin itseäni muiden asioilla, kun en osannut eriyttää itseäni muiden ongelmista. Minusta tuntui, kuin minä olisin ollut jotenkin ratkaisevassa osassa heidän ongelmiensa hoitamisessa, vaikka tiesin etten kyseisissä ongel
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi en halua työskennellä sairaanhoitajana

Kirjoittelin tuossa viimeksi mukavista kokemuksistani opiskeluajoilta ja työelämästä. En ole tehnyt oman alani töitä yli vuoteen ja syitä siihen on useampi. Ensinnäkin ajattelin, että parempi vastapaino lukemiselle on työ, jossa ei tarvitse keskittyä niin paljon. Olinkin sitten jonkin aikaa töissä postin lajittelussa, joka oli mielestäni sopivan simppeliä lukemisen ohelle. Pääsyy siihen, miksi en halua olla ylipäätään sairaanhoitaja, on se että minusta tuntuu, että pystyisin tulevaisuudessa olemaan hyvä lääkäri. Luulen, että jokin osa minussa ei pääsisi toteuttamaan itseään, jos olisin koko ikäni sairaanhoitaja. Siksi olen tässä pisteessä kuin nyt olen. Minulle sairaanhoitajan ammatissa on myös jotain sellaista, miksi en ylipäätään kaipaa takaisin sairaanhoitajan työhön. Luulen, että voisin esimerkiksi kesän ajan työskennellä hoitajana, mutta en varmaan pidempää aikaa.  Koska viimeksi kirjoittelin positiivisia juttuja työelämästä niin vastapainoksi on hyvä tarkastella niitä negatiiviss
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyviä muistoja opiskeluajoilta ja työelämästä

Nyt on kulunut jo vähän yli vuosi, kun irtisanouduin sairaanhoitajan työstäni. Se tuntuu jotenkin hurjalle. Että niin nopeasti sitä sitten irtautui siitä hommasta. Mutta päätös lopettaa sh:n hommat ja alkaa pyrkiä lääkikseen onkin ollut elämäni yksi parhaimmista päätöksistä. Kyllä, jo pyrkiminen on tehnyt minusta onnellisemman ihmisen :D Ennen anestesiahoitajan töiden lopettamista olin kyllä todella tööt ja vittuuntunut. Silti huomaan ajan kultaavan muistot ja päälimmäisenä minulla tuleekin lähinnä hyviä muistoja mieleen anestesiahoitajana työskentelemisestä. Mutta kun alan tarkemmin miettimään, muistot saavat myös niitä harmaan sävyjä, ja jopa niitä mustiakin :D Kaverin kanssa jaksetaan aina muistella sitä, kuinka molemmat oli ihan kurkkua myöten täynnä sairaanhoitajuutta ja päästiin heräämöstä kahvitauolle. Minä nojasin pääni käsiini ja huokaisin "vittuku vituttaa niin paljon " ja aloin itkeä ja nauraa samaan aikaan kaverin revetessä totaalisesti :D Mulla on nyt kuitenkin s
2 kommenttia
Lue lisää

Ajatuksia blogin kirjoittamisesta

Ajelin vanhempieni mökiltä takaisin kotiin. Matka kesti useamman tunnin, ja tuntui todella hyvältä luukuttaa itsekseen biisejä täysiä ja laulaa huutaa mukana. Autolla ajaminen on minulle terapeuttista hommaa, ja luonnollisesti myös musiikin kuuntelu. Musiikkimakuni menee aika laidasta laitaan, melkein kaikki menee etenkin jos äänentoistolaitteet ovat kunnolliset. Pystyn parhaimmillaan liikuttumaan jostain Aviciin tykityksestäkin, jos se soi tarpeeksi hyvistä kaiuttimista ja tarpeeksi kovaa. :D Parhaimmillaan musiikista tulee huoleton ja inspiroitunut olo. Tavallaan se myös maadoittaa tähän hetkeen. Toisaalta se voi antaa myös todella voittamattoman olon. Mitä mahtipontisempi biisi, sitä enemmän se "mene päähän".  Olen huomannut oikein tykästyneeni tähän blogin kirjoittamiseen. Erityisesti minulle on tuottanut iloa ne muutamat kommentit joita olen saanut. Tässä hommassa ne sosiaalisen median hyvät puolet ovat nyt nostaneet päätään, vaikka tuossa pari postausta sitten taisin su
2 kommenttia
Lue lisää

Älä sano näin lääkishakijalle

Olen tässä hakuprojektin aikana kuullut monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja lääkikseen hakuun liittyen. Kommentit ovat kaikki tulleet onneksi sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät todellisuudessa tunne minua, eli hyvänpäiväntuttavilta, työkavereilta, kaverin kavereilta... Useimmat lääkikseen (ja ylipäätään hakupainealojen) hakijat voivat varmasti allekirjoittaa sen, että pääsykoetta varten täytyy opiskella aivan hulluna asioita, ja se vaatii ihan todella paljon aikaa ja vaivaa. Joskus sitä voi olla tosi väsynyt ja ärtynyt, minkä vuoksi voi olla vaikeaa siinä hetkessä ymmärtää sen tuttavan kommenttia lääkikseen pyrkimiseen liiittyen. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan varmasti tarkoita pahaa kysymyksillään ja kommenteillaan. Ja ymmärrän myös sen, että jotkut ihmiset kokevat paremmaksi vaihtoehdoksi heittää kuivaa small talkia kuin sietää hiljaisuutta. Mutta... kyllähän jotkut ovat oikeastikin aika tahdittomia, ei siitä pääse mihinkään :D Tässäpä kokosin kommentteja, jotka olen oikeasti its
3 kommenttia
Lue lisää

Mitä pikkujuttuja opin vuoden 2020 hakukerrasta

Kun päätin, että aion hakea lääkikseen, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, minkälainen projekti tämä nollasta lähteminen oikein on. Opiskelu ei ole todellakaan ole ollut vain sitä, että luenpa tuosta vähän kirjasta ja painan mieleen, vaan monessa asiassa on oikein pitänyt pinnistellä, että ymmärtää jonkin asian. Töitä on siis pitänyt ihan toden teolla tehdä, kun ei tästä hommasta tule mitään, jos vain opettelee ulkoa. Se on ollut kyllä palkitsevaa, kun näkee arjen ilmiöitäkin vähän eri tavalla kun ymmärtää fysiikan siinä taustalla. Vaikka koen aiemmin opiskellessani jo omaksuneeni minulle sopivat opiskelutekniikat, on tämä lääkikseen hakeminen opettanut minulle lisää, miten minun kannattaa opiskella, että pystyn omaksumaan suuren määrän uutta tietoa. Olen huomannut, että "kertaus on opintojen äiti"- sanonta ei ole mikään vain vanhempien käyttämä liirumlaarumi, jolla kannustetaan kiukkuista läksyihinsä tympääntynyttä koululaista, vaan niin niitä tuloksia oikeasti tulee, kun
3 kommenttia
Lue lisää

IG, FB, yök

Lopetin some-sovellusten (Facebook ja Instagram) käyttämisen vuonna 2018. Minulle kumpikaan somekanava ei tarjoillut oikeastaan mitään inspiroivaa ja mieleenpainuvaa sisältöä, minkä vuoksi päätin poistaa käyttäjätilini. En voi kieltää, etteikö meemien katsominen ja niiden jakaminen kavereille olisi ollut hauskaa, mutta aloin jossain vaiheessa vain kyseenalaistamaan omaa somen käyttöäni kun tajusin, etten esimerkiksi muistanut edellispäivän scrollailuista oikein mitään. Minusta tuntui, että olin hukannut useita tunteja elämästäni ruudun tuijottamiselle, mistä en saanut mitään merkityksellistä irti. Minun kohdallani olikin varmasti oikea ratkaisu poistua somesta. Monet ilmeisesti kokevat, että FB on näppärä tapa pitää yhteyttä kavereihin, joita ei esimerkiksi näe päivittäin. Kyllähän se varmasti niin on, että jos on jonkun tyypin fb-kaveri, kynnys laittaa viestiä on pienempi. Minä ajattelen kuitenkin niin, että kyllä ihmissuhde säilyy hengissä ilman äfbeetäkin, jos on säilyäkseen. Nyt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ajatukset jo syksyssä

Olen järjestellyt hieman syksyn asioita, esimerkiksi hankkinut vuokrakämpän ja tehnyt opintotukihakemuksen. Olin vähän yllättynyt, kuinka paljon opintotukea (opintoraha + opintolaina) on mahdollista saada. Vuokranmaksun jälkeen käteen tulee jäämään mielestäni sen verran rahaa, että sillä tulee mukavasti toimeen. Minusta tuntuu, etten heti lukion jälkeen ensimmäistä korkeakoulututkintoa hankkiessani osannut edes arvostaa saamiani tukia, tai edes ymmärtänyt miten hieno systeemi Suomen koulutusjärjestelmä on. Käytännössä valtio maksaa minulle rahaa siitä, että saan opiskella itseä kiinnostavia asioita. :D hullua! Omat ajatukset on aika ajoin vahvasti jo elokuun lopussa, vaikka on vasta heinäkuun puoliväli! Se pitäisi muistaa. Silloin kun tein täyttä työaikaa sairaanhoitajana, usein heinäkuun puolessa välissä olin vasta aloittanut kesälomani. Nyt tuntuu, että olen saanut nauttia kesästä tosi pitkään ja ikään kuin syksy olisi jo oven takana. Tämä tunne johtunee varmaan siitä, että olen er
Lähetä kommentti
Lue lisää

Norjan-reissusta ja höpöttelyä

Palasimme eilen pieneltä vaellusretkeltämme takaisin Suomen puolelle. Reissu oli itselleni ensimmäinen pohjoisessa suoritettu telttaretki. Viimeksi olin nukkunut teltassa varmaan melkein 10 vuotta sitten, kun kesälomalla kaverimme kanssa kiersimme autolla Länsi-Suomessa ja yövyimme leirintäalueilla. Nyt samoilimme hellun kanssa Pohjois-Norjan puolella jossakin erämaassa varmaankin noin 10 kilometriä, teimme retkiruoat trangialla ja nukuimme teltassa. Säät olivat sopivat retkeilyyn, kun ei ollut liian kuuma, mutta yöllä oli hiukan vilponen :D Minua paleli yön aikana sen verran lainatussa makuupussissani, että ei huvittanut jäädä toiseksi yöksi, mikä oli alunperin suunnitelmana. Matkasimme sitten seuraavana iltana Leville, jossa olimme yhden yön. Retki Pohjois-Norjassa oli kuitenkin mukava, ja voisin lähteä uudestaan, jos makuupussi olisi lämpimämpi ja tyyny sellainen, ettei aamulla herätessä olo olisi sellainen, että olisi jäänyt yön aikana katujyrän alle (terveisin nainen 27v, kultalus
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä täällä tapahtuu?

Kävin katsomassa toissapäivänä Opintopolusta, olisiko kemian varasija noussut tai laskenut. Olihan se. "Hyväksytty"! Kun katsoin puhelimeni näyttöä, en meinannut uskoa silmiäni. Tämä ei ollut sitä, mitä olin odottanut. Toivonut olin kyllä, mutta en millään vaan uskonut. Ilon kyyneleet nousivat silmiini, kun aloin pikku hiljaa tajuamaan, että minä pääsin sittenkin kouluun. Minä!? Minä, joka en ole lukiossa opiskellut kemiaa, enkä vielä jokin aika sitten uskonut, että pystyisin ymmärtämään esimerkiksi yleisimpiä orgaanisen kemian reaktiotyyppejä. Ja sitä paitsi koe meni oikeasti huonosti. En oikein vieläkään tajua, että edessä on muutto ja syksyllä koulun aloitus. Mutta välillä kun tajuan, tuntuu rinnassa ihana jännitys! Olen niin iloinen! Nyt minun ei tarvitse miettiä, mitä töitä tehdä syksyllä, kuinka kauan ja miten yhdistää työt pääsykokeeseen lukemisen kanssa. Nyt saan nauttia siitä uuden alun tunteesta, joka valtaa minut yleensä syksyisin. Tämä huojennuksen tunne
2 kommenttia
Lue lisää

Kuulumisia, mietintää lasten hankkimisesta/saamisesta

Ajattelin kirjoittaa tänne arkisia kuulumisiani, vähän jäsennellä itselleni, että mitäs sitä on tullut tässä kesän aikana tehtyä. Tuntuu kieltämättä vähän hankalalta kirjoittaa päiväkirjamaiseen tyyliin omista tekemisistään. Mistäköhän se johtuu? Kun eihän tämän näppäilyn tarvitse olla sen kummempaa, kuin mitä itse kirjoittelisin omaan päiväkirjaani. Itsekin kun tykkään käydä lukemassa muutamaa blogia, jossa kerrotaan lääkikseen hakemisen lisäksi myös arkiksista kuulumisista. Kävin poikaystäväni kanssa entisellä kotipaikkakunnallamme moikkaamassa kavereita ja perhettä. Se oli tosi mukava reissu. Vielä vuosi sitten olisin ollut monesta tuttujen tapaamisista aika kuormittunut, mutta nyt tuntui että kepeä kuulumisten vaihtaminen ei verottanut niin paljon voimia. Se tuntui jopa mukavalle! :D Yleensä minua vähän harmittaa se, että ihmisiä tuntuu kiinnostavan vain meidän "saavutuksemme"eikä se, kuinka oikeasti voimme. Kysellään, että "mites töissä, miten pääsykokeet men
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ajatusten selvittelyä

Olen ollut nyt lomalla lukuhommista jo useamman viikon, ja koen rentoutuneeni mukavasti. Mutta vaikka päätin kevään viimeisen pääsykokeen jälkeen, etten miettisi mitään kouluun, lukemiseen tai töihin liittyviä juttuja ennen elokuuta, niin silti huomaan välillä mietiskeleväni jo "seuraavaa siirtoani" tulevaisuuden suhteen. Ehkä on ihan ymmärrettävää, että pitkän projektin jälkeen kestää hieman aikaa päästä siitä kaikesta irti. Hyvä juttu on kuitenkin se, että ajatukseni ovat kuitenkin olleet positiivisia ja odottavaisia, eivätkä ankaria tai jossittelevia. Ei siinä mitään. Mutta eräs asia muutti fiilikseni tulevan suhteen. Nimittäin se, että huomasin Opintopolusta olevani kemialle toisella varasijalla. Tämä selvisi minulle siten, että eräänä iltanana ennen nukkumaan menoa selailin nettiä, ja jostain syystä ajattelin käydä katsomassa Opintopolusta, joko siellä lukee kaikkien hakukohteiden kohdalla "Et saanut opiskelupaikkaa". Siinä selatessani listaa alaspäin, huom
2 kommenttia
Lue lisää

Veitsen terällä

Kesäkuu alkoi pettymyksellä, kun en päässytkään biokemian pääsykokeen toiseen vaiheeseen. Olin nimittäin aika varma, että tulisin siihen pääsemään, ja sepäs sitten vasta harmittikin, kun olin mennyt luulemaan jotain semmoista. Sen lisäksi myös kemian pääsykoe meni erittäin keskinkertaisesti, enkä usko millään, että suorituksellani tulen saamaan kumpaakaan niistä kemialla kahdesta jaossa olleesta opiskelupaikasta. Koe oli kuitenkin periaatteessa helppo, mutta onnistuin silti kusemaan kahdeksan pisteen titraustehtävän ja reaktion energiakaavion piirtämisen. Eli oikeastaan opiskeluihin liittyvä paskin skenaario kävi toteen. :D Vittu. Pari päivää käsittelin pettymystä ja päätin, että nyt nautin kesästä, enkä mieti vielä syksyn työnhakua. Pettymyksen innoittamana luin vastikään erään erittäin voimaannuttavan kirjan, Arno Kotron kirjoittaman Christer Lybäckin elämäkerran Veitsen terällä . "26-vuotiaana Christer päätti muuttaa elämänsä. Hän pani korkin kiinni, kävi vankilassa ko
Lähetä kommentti
Lue lisää