Ajatusten selvittelyä

Olen ollut nyt lomalla lukuhommista jo useamman viikon, ja koen rentoutuneeni mukavasti. Mutta vaikka päätin kevään viimeisen pääsykokeen jälkeen, etten miettisi mitään kouluun, lukemiseen tai töihin liittyviä juttuja ennen elokuuta, niin silti huomaan välillä mietiskeleväni jo "seuraavaa siirtoani" tulevaisuuden suhteen.

Ehkä on ihan ymmärrettävää, että pitkän projektin jälkeen kestää hieman aikaa päästä siitä kaikesta irti. Hyvä juttu on kuitenkin se, että ajatukseni ovat kuitenkin olleet positiivisia ja odottavaisia, eivätkä ankaria tai jossittelevia. Ei siinä mitään.

Mutta eräs asia muutti fiilikseni tulevan suhteen. Nimittäin se, että huomasin Opintopolusta olevani kemialle toisella varasijalla. Tämä selvisi minulle siten, että eräänä iltanana ennen nukkumaan menoa selailin nettiä, ja jostain syystä ajattelin käydä katsomassa Opintopolusta, joko siellä lukee kaikkien hakukohteiden kohdalla "Et saanut opiskelupaikkaa". Siinä selatessani listaa alaspäin, huomasin tosiaan tuon kemian varasijatilanteeni.

Rehellisesti sanottuna minulle tuli siinä hetkessä jotenkin tyhjä olo. Minua oikeasti vähän harmitti se, että niin paskalla suorituksella, kuin se oma kokeeni todella oli, olin onnistunut saamaan jopa varasijan, jota en oikein edes koe ansaitsevani, koska kokeen teko oli osittain niin jäätävää räpellystä että huhhu... Varasijan, josta väkisin saisin himpun verran toivoa sen hyväksynnän tilalle, etten tänä vuonna päässyt mihinkään kouluun. Olin jo käsitellyt  kouluun pääsemättömyyteni ja hyväksynyt sen. Olin sujut asian kanssa. Mutta nyt toivo yrittää sotkea ajatukseni, vaikkakin toisaalta uskon vahvasti ettei se varasija siitä muuksi muutu.

Yleinen ajatusharha on se, että kokee pettymystä ja murhetta jonkin asian menettämisestä, jota ei oikeasti ollut edes vielä saanut tai ansainnut. Sitä näkee usein esimerkiksi visailuohjelmissa, missä kilpaillaan rahasummista. Ensin tarjolla on iso summa rahaa, mutta kisailija mokaa jotenkin ja voittaakin lopulta pienemmän summan ja saattaa olla siitä harmissaan, vaikka ei missään vaiheessa ollut edes saanut itselleen sitä isoa summaa.

Täytyykin nyt siis muistaa, etten edelleenkään ole saanut koulupaikkaa. Varasija on vain varasija. Ja kun heinäkuun puolessa välissä kouluunpääsijät vastaanottavat paikkansa ja se lopullinen "Et saanut opiskelupaikkaa"-ilmoitus näkyy opintopolussa, täytyy muitaa, etten edelläänkään ole menettänyt mitään sellaista, mitä olisin olevinaan saanut. En vaan jaksaisi uudestaan pettyä turhaan pelkän ajatusharhan takia.

Hieman harmittaakin, että menin katsomaan Opintopolun sivuja. Koulupaikan saamisessa kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko sen saa tai ei saa.

Hämmentää kyllä myös se, että millainen taso on riittänyt kemialle sisäänpääsyyn. Kun itsellänikin meni ainakin kokeen kolme tehtävää varmasti nollille ja koepisteeni olivat kymmenen (!) pistettä korkeammat, kuin mitä alin hyväksytty pistemäärä oli. Silti olin varasijalla?  Ehkä se liittyy ensikertalaisuuskiintiöön. En tiedä.

Olen yrittänyt opetella armollisuutta itseäni kohtaan, mutta huomaan että tässä asiassa ajattelen taas aika armottomasti. Jos joku muu inisisi minulle samalla lailla kuin itse tässä tekstissä nyt että "byy harmittaa että olen varasijalla kun koe tuntui menevän niin huonosti", miettisin että ei jumalauta nyt lopetat jeesustelun. 

Minunhan tulisi ajatella, että koepisteeni kertovat sen, mille paikalle varasijajonossa tai missä ikinä kuulunkin, eikä se, miten itse ajattelen koesuorituksen olleen. Joo, mennään sillä.