Veitsen terällä

Kesäkuu alkoi pettymyksellä, kun en päässytkään biokemian pääsykokeen toiseen vaiheeseen. Olin nimittäin aika varma, että tulisin siihen pääsemään, ja sepäs sitten vasta harmittikin, kun olin mennyt luulemaan jotain semmoista. Sen lisäksi myös kemian pääsykoe meni erittäin keskinkertaisesti, enkä usko millään, että suorituksellani tulen saamaan kumpaakaan niistä kemialla kahdesta jaossa olleesta opiskelupaikasta. Koe oli kuitenkin periaatteessa helppo, mutta onnistuin silti kusemaan kahdeksan pisteen titraustehtävän ja reaktion energiakaavion piirtämisen.

Eli oikeastaan opiskeluihin liittyvä paskin skenaario kävi toteen. :D Vittu.

Pari päivää käsittelin pettymystä ja päätin, että nyt nautin kesästä, enkä mieti vielä syksyn työnhakua.

Pettymyksen innoittamana luin vastikään erään erittäin voimaannuttavan kirjan, Arno Kotron kirjoittaman Christer Lybäckin elämäkerran Veitsen terällä.
"26-vuotiaana Christer päätti muuttaa elämänsä. Hän pani korkin kiinni, kävi vankilassa koulut loppuun ja toteutti unelmansa. Nykyisin Christer Lybäck on tohtoriksi väitellyt arvostettu kirurgi.

'Ehkä ihminen syntyy elämänsä aikana monta kertaa – ja kuoleekin.'

Linnakundista lääketieteen tohtoriksi

Christer Lybäck oli 9-vuotias kun hänen elämänsä suistui raiteiltaan. Isän kuolema sysäsi pojan viina- ja vankilakierteeseen. Koulut jäivät kesken ja Christeristä tuli katujen rautanyrkki, paatunut linnakundi ja eristyssellin vakiovieras. Häntä pidettiin toivottomana tapauksena.
Christer Lybäckin hämmästyttävä ja kaunistelematon elämäkerta on inspiroiva tarina siitä, miten ihminen pystyy mihin vain, kun on halua, sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta."

 Kirja antoi minulle voimaa ja sellaisia mahtipontisia "tuun näyttää kaikille"-fiiliksiä. :D Jos 10-vuotiaana tinnerin imppaamisen aloittanut alkoholisoitunut linnakundi pystyy lukemaan nollapohjalta itsensä lääkikseen, niin kyllä minäkin pystyn. Suosittelen tuota kirjaa ihan jokaiselle. Se on mielenkiintoisin ja värikkäin elämäkerta, jonka olen koskaan lukenut. Se tsemppaa jatkamaan oman unelman tavoittelua, ja antaa perspektiiviä erilaisesta päihteiden värittämästä elämästä. Se on hyvä muistutus siitä, että pitkissä määrätietoisissa projekteissa asenne ratkaisee.

Olisi kiva kuulla, onko siellä ruudun toisella puolella ehdottaa jotain inspiroivaa kesäluettavaa? 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi en halua työskennellä sairaanhoitajana

Kirjoittelin tuossa viimeksi mukavista kokemuksistani opiskeluajoilta ja työelämästä. En ole tehnyt oman alani töitä yli vuoteen ja syitä siihen on useampi. Ensinnäkin ajattelin, että parempi vastapaino lukemiselle on työ, jossa ei tarvitse keskittyä niin paljon. Olinkin sitten jonkin aikaa töissä postin lajittelussa, joka oli mielestäni sopivan simppeliä lukemisen ohelle. Pääsyy siihen, miksi en halua olla ylipäätään sairaanhoitaja, on se että minusta tuntuu, että pystyisin tulevaisuudessa olemaan hyvä lääkäri. Luulen, että jokin osa minussa ei pääsisi toteuttamaan itseään, jos olisin koko ikäni sairaanhoitaja. Siksi olen tässä pisteessä kuin nyt olen. Minulle sairaanhoitajan ammatissa on myös jotain sellaista, miksi en ylipäätään kaipaa takaisin sairaanhoitajan työhön. Luulen, että voisin esimerkiksi kesän ajan työskennellä hoitajana, mutta en varmaan pidempää aikaa.  Koska viimeksi kirjoittelin positiivisia juttuja työelämästä niin vastapainoksi on hyvä tarkastella niitä negatiiviss
Lue lisää

Mitä pikkujuttuja opin vuoden 2020 hakukerrasta

Kun päätin, että aion hakea lääkikseen, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, minkälainen projekti tämä nollasta lähteminen oikein on. Opiskelu ei ole todellakaan ole ollut vain sitä, että luenpa tuosta vähän kirjasta ja painan mieleen, vaan monessa asiassa on oikein pitänyt pinnistellä, että ymmärtää jonkin asian. Töitä on siis pitänyt ihan toden teolla tehdä, kun ei tästä hommasta tule mitään, jos vain opettelee ulkoa. Se on ollut kyllä palkitsevaa, kun näkee arjen ilmiöitäkin vähän eri tavalla kun ymmärtää fysiikan siinä taustalla. Vaikka koen aiemmin opiskellessani jo omaksuneeni minulle sopivat opiskelutekniikat, on tämä lääkikseen hakeminen opettanut minulle lisää, miten minun kannattaa opiskella, että pystyn omaksumaan suuren määrän uutta tietoa. Olen huomannut, että "kertaus on opintojen äiti"- sanonta ei ole mikään vain vanhempien käyttämä liirumlaarumi, jolla kannustetaan kiukkuista läksyihinsä tympääntynyttä koululaista, vaan niin niitä tuloksia oikeasti tulee, kun
Lue lisää

Älä sano näin lääkishakijalle

Olen tässä hakuprojektin aikana kuullut monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja lääkikseen hakuun liittyen. Kommentit ovat kaikki tulleet onneksi sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät todellisuudessa tunne minua, eli hyvänpäiväntuttavilta, työkavereilta, kaverin kavereilta... Useimmat lääkikseen (ja ylipäätään hakupainealojen) hakijat voivat varmasti allekirjoittaa sen, että pääsykoetta varten täytyy opiskella aivan hulluna asioita, ja se vaatii ihan todella paljon aikaa ja vaivaa. Joskus sitä voi olla tosi väsynyt ja ärtynyt, minkä vuoksi voi olla vaikeaa siinä hetkessä ymmärtää sen tuttavan kommenttia lääkikseen pyrkimiseen liiittyen. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan varmasti tarkoita pahaa kysymyksillään ja kommenteillaan. Ja ymmärrän myös sen, että jotkut ihmiset kokevat paremmaksi vaihtoehdoksi heittää kuivaa small talkia kuin sietää hiljaisuutta. Mutta... kyllähän jotkut ovat oikeastikin aika tahdittomia, ei siitä pääse mihinkään :D Tässäpä kokosin kommentteja, jotka olen oikeasti its
Lue lisää