Todellisen oppimisen lopputulos

Viime postauksen jälkeen aloin miettimään omaa vointiani, kun totesin, että sosiaaliset tilanteet ovat tuntuneet poikkeuksellisen raskailta viime aikoina. Huomaan, että olen ollut viime aikoina ajoittain vähän ärtynyt, vaikka varsinaisesti mitään syytä ei ole ollut. Ja vaikka minulla ei ole paniikkia lähestyvästä pääsykokeesta, lienee selvää että pikkuhiljaa luku-urakka alkaa painaa. Toisaalta osaan kyllä nauttia opiskelusta, ja minusta se on suurimmaksi osaksi oikeinkin mukavaa. Erityisesti silloin, jos opiskelee yhtä aikaa kaverin kanssa zoomissa. Tietysti välillä on päiviä, jolloin opiskelu tuntuu oikeinkin tahmealta, mutta pääosin opiskellessa pössikseni on ihan hyvä. Siksi minusta on tavallaan vähän outoa, että tunnen sellaista henkistä väsymystä tällä hetkellä. Viime vuonna tähän aikaan, kun lähipiirissäni sattui raskaita asioita ja olin todella väsynyt opiskeluun, koin vähän tällaista samanlaista ärtyvyyden tunnetta. Minua vitutti oikeastaan kaikki. Minulla oli silloin vaikea ke

Pääsykoe Tänään ilmoitettiin, että yliopistot pyrkivät järjestämään kevään pääsykokeet kampuksilla. Jossakin määrin tieto ilahdutti minua, mutta toisaalta vielä en uskalla asiasta hirveästi riemuita. On kuitenkin mahdollista, että koronatilanne kevään aikana pahenee, ja kokoontumisia voidaan silloin joutua rajoittamaan. Mutta sepä nähdään sitten keväällä ja spekulointi tässä vaiheessa on turhaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lähtökohtaisesti yliopistot eivät järjestä uudelleen kotoa käsin tehtävää pääsykoetta. Ennakkomateriaalille en ole osannut antaa vielä ajatustakaan. Sen näkee sitten huhtikuussa, millainen se tulee olemaan. Vietin viime viikon lomaa ja tänään palasin opiskelujen pariin. Koen, että minulla on lukemiset ihan hyvällä mallilla. Laskunopeutta tulisi kuitenkin vielä varmasti saada nopeammaksi. Ja sähkömagnetismia ja sähköoppia tulisi vahvistaa. Bilsassa on vielä eniten läpikäytävää, olen menossa ns. mafyn kakkoskierroksella, jossa oppimäärän asiat käydään tarkemmin