Tieto lähikokeista

Pääsykoe

Tänään ilmoitettiin, että yliopistot pyrkivät järjestämään kevään pääsykokeet kampuksilla. Jossakin määrin tieto ilahdutti minua, mutta toisaalta vielä en uskalla asiasta hirveästi riemuita. On kuitenkin mahdollista, että koronatilanne kevään aikana pahenee, ja kokoontumisia voidaan silloin joutua rajoittamaan. Mutta sepä nähdään sitten keväällä ja spekulointi tässä vaiheessa on turhaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lähtökohtaisesti yliopistot eivät järjestä uudelleen kotoa käsin tehtävää pääsykoetta. Ennakkomateriaalille en ole osannut antaa vielä ajatustakaan. Sen näkee sitten huhtikuussa, millainen se tulee olemaan.

Vietin viime viikon lomaa ja tänään palasin opiskelujen pariin. Koen, että minulla on lukemiset ihan hyvällä mallilla. Laskunopeutta tulisi kuitenkin vielä varmasti saada nopeammaksi. Ja sähkömagnetismia ja sähköoppia tulisi vahvistaa. Bilsassa on vielä eniten läpikäytävää, olen menossa ns. mafyn kakkoskierroksella, jossa oppimäärän asiat käydään tarkemmin läpi. Asiat ovat sinäänsä tuttuja, mutta vielä on hiottavaa. Tällä hetkellä kaikkein parhaiten minulla sujuu kemia, vaikka se on aineista inhokkini. Mikä onkin aika huvittavaa, kun kuitenkin opiskelen niin ikään kemialla. 

Tällä hetkellä elämään ei kyllä kuulu oikeastaan hirveästi muuta kuin opiskelua ja päivittäinen pieni urheilusuoritus. :D aika surullisen kuuloista :D Minusta alkuvuosi tuntuu menneen tosi nopeasti. Huomaan olevani sosiaalisista tilanteista melko kuormittunut, vaikka sellaista pääsykoeahdistusta en vielä koe. Olo on suhteellisen luottavainen, kun koen että kehitystä on tapahtunut tasaiseen tahtiin. En itseltäni voi hirveästi enää vaatia. Viime vuonna tähän aikaan olin epätoivoinen ja yritin uskotella itselleni että "kyllä se siitä". Nyt tiedän, että kyllä se siitä. Näen lääkikseen pääsemisenä sellaisena portaikkona, jota hakijat kulkevat ylöspäin. Osa pääsee heti ekalla hyppäämään portaiden alkupäästä ylätasanteelle, osa kompuroi ja luovuttaa matkan varrella. Osa jatkaa portaiden kipuamista ja taistelemista, että pääsee portaat lopulta ylös. Jos realistisesti arvioi joka askelmalla, että miten voisin päästä ylös tehokkaammin, on ylöspääseminen väistämätöntä jossain vaiheessa. Tuurin merkitystä unohtamatta.

Kemialla opiskelu

Mitä pidempään olen nyt kemialla ollut niin sitä enemmän minulle on vahvistunut se tunne, että kuulun lääkikseen. Se on pelottavaa sanoa ääneen, mutta siltä minusta vaan niin vahvasti tuntuu. Olen antanut kemialle mahdollisuuden, mutta valitettavasti se ei vaan nappaa. Minulla ei ole kemiaan sellaista sisäistä paloa. Vapaa-ajallani en perehdy mielenkiintoisiin kemiallisiin ilmiöihin, koska niitä ei tietääkseni ole. :DD no ei oikeesti vaan siis... pointti on se, että mielestäni aidon innostumisen aiheeseen osoittaa se, että ilmiöitä viitsii ihmetellä vaikka vapaa-ajallaankin. Niin minä teen lääketieteen kanssa, kun saan käsiini Lääkäri-lehden. 

Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että olen saanut opiskella kemiaa (ja vähän fysiikkaa ja bilsaa siinä sivussa) yliopistossa. Se on antanut minulle paljon. Ennen kaikkea se on mahdollistanut tehokkaamman pääsykoelukemisen. Laskurutiinini on parantunut. Mutta melko nopeasti kemian opinnot menivät pääsykokeen kannalta "liian" diipiksi, enkä osaa sanoa onko kehittymiseni lopulta mennyt yliopisto-opintojen vai mafyn tahkoamisen piikkiin. Vai kenties vähän molempien. En tiedä. Mutta sen ainakin tiedän, että ensi syksynä mikäli en pääse lääkikseen, en aio kemian opintoja enää jatkaa. Minulla ei kannata enää tuhlata opintotukiani alaan, josta en halua valmistua. 

Tällä hetkellä minulla on kaksi kurssia meneillään, yksi kemian ja yksi biologian kurssi. Kemiassa käsitellään lähinnä termodynamiikkaa, tasapainoja ja bilsassa genetiikan perusteita. Molemmissa käsitellään ihan hyviä aiheita, mutta etenkin fysikaalisessa kemiassa tarpeettoman syvällisesti pääsykoetta ajatellen. Viimeisessä periodissa olisi ollut myös ensimmäinen labrakurssi, joka olisi voinut olla ihan mukavaa käytännön hommaa. Arvioin kuitenkin, että labratöiden tekeminen kampuksella sekä raprottien kirjoittaminen veisi liikaa aikaa pääsykoelukemiselta, minkä vuoksi en labrakurssia valinnut.