4 viikkoa kemian opintoja takana

Neljä viikkoa yliopisto-opintoja takana. Opinnot ovat olleet etänä, mikä ei ole minua haitannut oikeastaan yhtään. On ollut tosi rentoa kuunnella luentoa kotoa käsin ja samalla vaikka syödä tai pötköttää sohvalla. En siis koe, että tämä etäily olisi vaikuttanut oppimiseen mitenkään. Minusta tuntuu, että olen saanut sosialisoituakin tarpeeksi, vaikka erinäisissä tutustumisleikkitapahtumissa olen käynyt vain pari kertaa. Minulle se on ollut tarpeeksi. Olen saanut yhdestä lääkikseen hakevasta pienryhmäläisestäni hyvän opiskelukaverin, mistä olen tosi iloinen. Sitä on ollut niin yksin tämän projektin kanssa, että on tosi mukavaa jakaa ajatuksia ja samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa ja pohtia porukalla jotain laskuja. Tällä viikolla pidettiin jo etäopiskeluhetki, jolloin opiskeltiin "yhdessä" Zoomissa. Uskon, että tällä vertaistuella on positiivinen vaikutus luonnollisesti mielen hyvinvointiin mutta myös itse oppimiseen.

Opiskelu kemialla on tuntunut hyvältä, vaikka välillä onkin tuntunut, että hommaa on ollut aika paljon erinäisten palautettavien tehtävien ja monivalintatenttien muodossa. Mutta on silti ollut sellainen hyvä opiskelupössis, ja tuntuu että olen oivaltanut kemian asioita eri tavalla kuin Mafynetin kautta itse opiskelemalla. Ja kemian laskut ovatkin taas ihan kivoja :D En ole vielä ehtinyt aloittaa opiskeluja jo elokuussa hankkimani mafynetin kautta, mistä olen hieman kokenut stressiä. Se taas on vähän typerää, koska kyllähän minä olen opiskellut ahkerasti kemiaa ja hieman bilsaakin yliopistossa. Että en ole lorvinut vaan koko aikaa. Mutta tiedän sen, että fysiikan laskminen pitää ottaa pian mukaan tähän opiskelukuvioon.

Olen huomannut, että aikatauluttaminen on auttanut opintojen suorittamisessa. Olen pienestä pitäen käyttänyt kalenteria, mutta jostain syystä lääkikseen hakiessa en ole koskaan tehnyt kunnollista lukusuunnitelmaa tai viikko-ohjelmaa. Viime hakukerralla ajattelin, että mafya tekemällä kaikki jotenkin hoituu automaattisesti. Nyt olen kuitenkin huomannut sen, että kun kalenteriin merkkaa selkeästi sen, että mitä aikoo tehdä milloinkin (luennot, palautettavat tehtävät, urheilut jne) niin arki ja opiskelut rullaa mukavammin. Kun kalenteriin jää tyhjiä kohtia, niin sinne voi suunnitella opiskeluja ja muiden asioiden hoitamista, vapaa-aikaa unohtamatta.

Taisin viime kerralla kirjoittaa siitä jännityksestä, mikä minulla liittyi tapaamiseen omaopettajani kanssa. Noh, se jännitys oli aivan turhaa, ja se keskustelu opettajan kanssa oli aivan ihana. Olin henkisesti valmistautunut nuivaan vastaanottoon, mutta kun puhuimme lääkishaaveestani, niin opettaja totesi vain että on rohkeaa tehdä tällainen alanvaihto, ja ohjeisti miten kannattaa opiskelujen suhteen toimia.  Yllätys yllätys, liikutuin saamastani odottamattomasta tuesta ja märisin siellä tapaamisessa. :DD Se opettaja varmaan ajatteli että olen ihan hermoraunio, vaikka todellisuudessa tilanne oli se, että liikutustani provosoi kuukautiskierto. :D Samalla viikolla kun olin katsonut Yle Areenasta Elossa24h sarjan 3.tuotantokauden, niin varmaan joka jaksossa itkin joko sitä, miten paljon arvostan sairaalahenkilökuntaa (ei vittu mitä keisareita ensihoitolääkärit) tai sitä kuinka paljon itse haluan olla lääkäri tai ihan vaan sitä miten liikuttavia tarinoita sarjan potilailla oli. Se on välillä vähän raskasta olla hormonaalinen otus. Mutta toisaalta joo, olen sisimmissäni herkkä ihminen, eikä kaikkea liikutusta voi laittaa hormonien piikkiin :)

Mutta joo eli tavoitteena on kuitenkin edistää sopivissa määrin kemian opintoja, että mikäli jos koulupaikka ei aukea, niin pysyisin hyvin perässä ensi syksyn opinnoissa. Tämä oli minulle itsestäänselvä asia, mutta opettaja tuumasi, että kaikille hänen tapaamilleen lääkikseen hakijoille se ei ole ollut, mikä on johtanut ongelmiin siinä vaiheessa, kun lääkiksen ovet eivät olekaan auenneet ja kemian opintoja on takana ihan muutama kurssi. Olen valinnut hyvä kursseja, joista uskon olevan minulle eniten hyötyä ja opintopisteitä minulle kertyy hieman alle suositusten. Eli minulla tulee alle 30 opintopistettä lukukaudessa, mikä on ihan fine. Ei ole järkeä paukuttaa sata lasissa näitä opintoja, kun haaveena on päästä toiseen kouluun. Minusta on yllättävää, että silti välillä se oma päätavoite on hetkeksi unohtunut ja on ollut hieman vaikeaa laskea omia laatuvaatimuksia esimerkiksi joiden palautettavien tehtävien suhteen. Eli joskus olen käyttänyt joidenkin melko turhien tehtävien tekoon vähän liikaa aikaa, ja sitten olen tajunnut että eihän tällä ole nyt mitään merkitystä kun tärkeintä on se että saan suoritukset läpi ja opintopisteet kotiin. Asenteeni on kuitenin tällä hetkellä se, että tämä vuosi tehdään paljon töitä (ilman opiskelu-uupumusta) että ensi vuonna se koulupaikka lääkiksestä aukeaa. Tavoite on pidettävä kirkkaasti mielessä, koska on todella helppoa vaan heittäytyä yliopisto-opintojen virtaan ja lillua mukana. Harmi homma, että edelleenkään en koe paloa olla kemian opettaja tai kemisti. Ei voi mitään ja pakko tavoitella sitä, mitä oikeasti sisimmissään haluaa.