Kaksi viikkoa pääsykokeeseen

Kaksi viikkoa pääsykokeeseen. Fiilikset sen suhteen vaihtelee. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet mulle vähän vaikeita. Tuleva pääsykoe ja tulevaisuus on ahdistanut. Ei ole ollut mitenkään luottavainen fiilis omaan osaamiseen. Vaikka jossain vaiheessa pystyin tsemppaamaan itseäni ajatuksella, että nyt vaan painetaan loppuun asti murehtimatta tulevaa, niin kyllä se vaan niin on ettei omia tunteitaan voi vaan sivuuttaa. Minua ahdisti viime viikolla aika paljon. Välillä huomasin hengitykseni olevan tosi pinnallista, rytmihäiriöitä pukkasi ja rinnassa tuntui paine. Lepäilin ja liikuin luonnossa, ja muistuttelin itseäni taas armollisuudesta. Nyt minulla on ihan rauhallinen mieli, ja tiedän että tässä parin viikon aikana kertailen ja toivon mukaan kokeessa kysytään juuri minulle suotuisia kysymyksiä. Ei tässä muu oikein enää auta kun pitää vaa huoli siitä, ettei ainakaan pää lahoa ennen hoohetkeä :D
Nyt täytyy pitää mieli kirkkaana ja muistaa se kuinka pitkälle on tullut nollasta lähteneenä. Kehitys tänä vuonna on ollut kiitettävän arvoista, jos miettii että viime vuonna en osannut mafyn harkkakokeissa paria tehtävää enempää. Tähän mennessä olen saanut parhaimmillaan mafyn harkkakokeesta 15 pistettä vaille sisäänpääsyrajan, rankingin ollessa tuolloin muistaakseni 70%. Siihen tulokseen olin tyytyväinen. Tiedän kyllä mitä parantaa jatkoa ajattelen, jos tänä vuonna ei pääse sisään. 

Ennakkomateriaalinahan se on tänä vuonna vektoreiden perusteet. Julkistuspäivänä olin pettynyt ja ensimmäiset sanani julkaisun jälkeen olivatkin "mitä vittua".  Koko ennakkomateriaali tuntui edellisiltana väsätyltä hätäpaskaratkaisulta. Olin tosi pettynyt siihen, että ennakkomateriaali oli matikkaa eikä esim lääketieteeseen liittyvää bilsaa. Sitten hellyin kun huomasin miten suppea ennakkomateriaali lopulta on. Vaikka minulla ei ollut lukiofysiikkan vektorilaskuja laajempaa käsitystä vektoreista, ajattelin että ei tuo nyt niin paha ole. Vituttihan se toki, että joutui käyttämään resurssejaan kertailun sijaan uuden opiskeluun. Mutta ei siinä auttanut muu kun alkaa opiskelemaan vektoreista perusjuttuja. Esim vektoreiden pituuden laskeminen tai vektoreiden välisen kulman laskeminen oli minulle täysin uusi juttu. Mutta onneksi ne olivat simppeleitä juttuja. Saa nähdä mitä kokeeseen tulee ja kuinka hyvin vektoreita osaa lopulta soveltaa. 

On tää kyllä ihan hullua miten nopeasti aika on mennyt. Mutta kyllä sitä on vaan jo aika väsynyt tähän lukemiseen. Ihanaa (vaikkakin kuumottavaa) että reilu parin viikon päästä tämä on taas (ainakin hetkeksi) ohi. Kesä kolkuttelee jo oven takana. Kyllä kaikki järjestyy aina lopulta. Niin se vaan on.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi en halua työskennellä sairaanhoitajana

Kirjoittelin tuossa viimeksi mukavista kokemuksistani opiskeluajoilta ja työelämästä. En ole tehnyt oman alani töitä yli vuoteen ja syitä siihen on useampi. Ensinnäkin ajattelin, että parempi vastapaino lukemiselle on työ, jossa ei tarvitse keskittyä niin paljon. Olinkin sitten jonkin aikaa töissä postin lajittelussa, joka oli mielestäni sopivan simppeliä lukemisen ohelle. Pääsyy siihen, miksi en halua olla ylipäätään sairaanhoitaja, on se että minusta tuntuu, että pystyisin tulevaisuudessa olemaan hyvä lääkäri. Luulen, että jokin osa minussa ei pääsisi toteuttamaan itseään, jos olisin koko ikäni sairaanhoitaja. Siksi olen tässä pisteessä kuin nyt olen. Minulle sairaanhoitajan ammatissa on myös jotain sellaista, miksi en ylipäätään kaipaa takaisin sairaanhoitajan työhön. Luulen, että voisin esimerkiksi kesän ajan työskennellä hoitajana, mutta en varmaan pidempää aikaa.  Koska viimeksi kirjoittelin positiivisia juttuja työelämästä niin vastapainoksi on hyvä tarkastella niitä negatiiviss
Lue lisää

Mitä pikkujuttuja opin vuoden 2020 hakukerrasta

Kun päätin, että aion hakea lääkikseen, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, minkälainen projekti tämä nollasta lähteminen oikein on. Opiskelu ei ole todellakaan ole ollut vain sitä, että luenpa tuosta vähän kirjasta ja painan mieleen, vaan monessa asiassa on oikein pitänyt pinnistellä, että ymmärtää jonkin asian. Töitä on siis pitänyt ihan toden teolla tehdä, kun ei tästä hommasta tule mitään, jos vain opettelee ulkoa. Se on ollut kyllä palkitsevaa, kun näkee arjen ilmiöitäkin vähän eri tavalla kun ymmärtää fysiikan siinä taustalla. Vaikka koen aiemmin opiskellessani jo omaksuneeni minulle sopivat opiskelutekniikat, on tämä lääkikseen hakeminen opettanut minulle lisää, miten minun kannattaa opiskella, että pystyn omaksumaan suuren määrän uutta tietoa. Olen huomannut, että "kertaus on opintojen äiti"- sanonta ei ole mikään vain vanhempien käyttämä liirumlaarumi, jolla kannustetaan kiukkuista läksyihinsä tympääntynyttä koululaista, vaan niin niitä tuloksia oikeasti tulee, kun
Lue lisää

Älä sano näin lääkishakijalle

Olen tässä hakuprojektin aikana kuullut monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja lääkikseen hakuun liittyen. Kommentit ovat kaikki tulleet onneksi sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät todellisuudessa tunne minua, eli hyvänpäiväntuttavilta, työkavereilta, kaverin kavereilta... Useimmat lääkikseen (ja ylipäätään hakupainealojen) hakijat voivat varmasti allekirjoittaa sen, että pääsykoetta varten täytyy opiskella aivan hulluna asioita, ja se vaatii ihan todella paljon aikaa ja vaivaa. Joskus sitä voi olla tosi väsynyt ja ärtynyt, minkä vuoksi voi olla vaikeaa siinä hetkessä ymmärtää sen tuttavan kommenttia lääkikseen pyrkimiseen liiittyen. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan varmasti tarkoita pahaa kysymyksillään ja kommenteillaan. Ja ymmärrän myös sen, että jotkut ihmiset kokevat paremmaksi vaihtoehdoksi heittää kuivaa small talkia kuin sietää hiljaisuutta. Mutta... kyllähän jotkut ovat oikeastikin aika tahdittomia, ei siitä pääse mihinkään :D Tässäpä kokosin kommentteja, jotka olen oikeasti its
Lue lisää