Mitä täällä tapahtuu?

Kävin katsomassa toissapäivänä Opintopolusta, olisiko kemian varasija noussut tai laskenut. Olihan se. "Hyväksytty"!

Kun katsoin puhelimeni näyttöä, en meinannut uskoa silmiäni. Tämä ei ollut sitä, mitä olin odottanut. Toivonut olin kyllä, mutta en millään vaan uskonut. Ilon kyyneleet nousivat silmiini, kun aloin pikku hiljaa tajuamaan, että minä pääsin sittenkin kouluun. Minä!? Minä, joka en ole lukiossa opiskellut kemiaa, enkä vielä jokin aika sitten uskonut, että pystyisin ymmärtämään esimerkiksi yleisimpiä orgaanisen kemian reaktiotyyppejä. Ja sitä paitsi koe meni oikeasti huonosti.

En oikein vieläkään tajua, että edessä on muutto ja syksyllä koulun aloitus. Mutta välillä kun tajuan, tuntuu rinnassa ihana jännitys! Olen niin iloinen! Nyt minun ei tarvitse miettiä, mitä töitä tehdä syksyllä, kuinka kauan ja miten yhdistää työt pääsykokeeseen lukemisen kanssa. Nyt saan nauttia siitä uuden alun tunteesta, joka valtaa minut yleensä syksyisin. Tämä huojennuksen tunne on aika uskomaton. Kuluneet syksy ja kevät ovat olleet minulle aika raskaat monella tapaa ja tuntuu niin hyvältä, että saan keskittyä täysin opiskeluun ja oman unelman tavoitteluun opiskelemalla mielenkiintoisia ja lääkiksen pääsykokeen kannalta hyödyllisiä asioita. Huhhu!

Kemialle oli jaossa kaksi paikkaa ei-ensikertalaisille. Välillä meinaa tuntua, että olen jossain kiitollisuudenvelassa niille kahdelle, jotka olivat peruneet oman koulupaikkansa! Välillä en osaa ottaa yhtään credittiä itselleni siitä, että missä pisteessä nyt olen. Mutta niinhän se on; ellei nämä kaksi hakijaa olisi peruneet paikkaansa niin minä saisin pian miettiä, missäs sitä vähiten vituttaisi käydä töissä. Lopulta, millään tuollaisella spekuloinnilla ei ole mitään merkitystä. On olemassa tietynlainen hakuväylä X määrällä paikkoja, ja niistä kilpailevat hakukelpoiset hakijat, jotka ovat yhtä oikeutettuja opiskelupaikan vastaanottamaan. Olen tosi tyytyväinen, että keväällä päätin hakea lääkiksen lisäksi myös muualle. Jos jostain voi taputtaa itseään olalle, niin ainakin siitä, että on lähtenyt täysiä tavoittelemaan sitä mikä hyvältä tuntuu. Olen iloinen, että tällainen mahdollisuus on tarjottu ja otan sen erittäin suurella innolla ja kunnioituksella vastaan. Melkein tunnen jo sen lapsenomaisen jännityksen, mikä tuntuu ensimmäisenä koulupäivänä! :D

On todella mielenkiintoista, millaista porukkaa kurssilla aloittaa. Olen kuullut monelta lääkiksessä opiskelleelta, että silloin "heidän aikanaan" lääkikseen päässeistä moni oli juuri ollut kemialla opiskelemassa. Toivottavasti minustakin tulee ensi vuonna sellainen hakija, joka on päässyt ponnistamaan kemialta lääkikseen. Minusta on hullua ajatella, että sellainen minusta todella voi vielä joku päivä tulla! Niinku, mitä vittua täällä tapahtuu :D Pitänee kysäistä vielä hakijapalveluista, ettei siellä päässä ole vaan päässyt sattumaan mitään virhettä opiskelijavalinnoissa. Kaiken varalta :D

Joo pitänee mennä nukkumaan. Kemia-höpötykset jatkunee myöhemmin. Huomenna olisi lähtö Norjaan pienelle vaellusreissulle. :)