Mitä pikkujuttuja opin vuoden 2020 hakukerrasta

Kun päätin, että aion hakea lääkikseen, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, minkälainen projekti tämä nollasta lähteminen oikein on. Opiskelu ei ole todellakaan ole ollut vain sitä, että luenpa tuosta vähän kirjasta ja painan mieleen, vaan monessa asiassa on oikein pitänyt pinnistellä, että ymmärtää jonkin asian. Töitä on siis pitänyt ihan toden teolla tehdä, kun ei tästä hommasta tule mitään, jos vain opettelee ulkoa. Se on ollut kyllä palkitsevaa, kun näkee arjen ilmiöitäkin vähän eri tavalla kun ymmärtää fysiikan siinä taustalla.

Vaikka koen aiemmin opiskellessani jo omaksuneeni minulle sopivat opiskelutekniikat, on tämä lääkikseen hakeminen opettanut minulle lisää, miten minun kannattaa opiskella, että pystyn omaksumaan suuren määrän uutta tietoa. Olen huomannut, että "kertaus on opintojen äiti"- sanonta ei ole mikään vain vanhempien käyttämä liirumlaarumi, jolla kannustetaan kiukkuista läksyihinsä tympääntynyttä koululaista, vaan niin niitä tuloksia oikeasti tulee, kun menee rohkeasti kohti vaikeaa aihetta, eikä luovuta heti kun alkaa vituttaa ja kertaa sen asian niin monta kertaa että homma menee jakeluun.

Olen oppinut sen, että elämäntapojen säännöllisyys on itselläni tie hyvinvointiin ja voin kokonaisvaltaisesti hyvin, kun ruoka, uni, lepo ja työ on balanssissa. Itsestäänselvä asia varmasti monelle, mutta itse olen joutunut ihan opettelemaan säännöllistä ruokarytmiä ja syömään järkeviä aamupaloja. Mutta kaikki tollainen perus arjen juttu on vaikuttanut minulla positiivisesti myös oppimiseen, ja aion jatkossa pitää rennoista rutiineista kiinni.

Tuossa metsälenkillä pörrätessäni aloin miettimään, mitä opin juuri tämän vuoden lääkiksen hakukerrasta, ja tähän listasin satunnaisessa järjestyksessä asioita, mitä tuli mieleen.

 Laskunopeus

Vielä silloin pari vuotta sitten, kun kypsyttelin ideaa lääkikseen hakemisesta ja selailin lääkisblogien vinkkejä hakijoille, näin monesti korostettavan juuri laskemisen tärkeyttä. Minulle se oli aluksi jotenkin hankala hyväksyä, mikä johtui varmaan siitä, että laskeminen oli minulle aluksi suhteellisen vierasta touhua. Olen kuitenkin oppinut sen, että laskeminen auttaa myös ymmärtämään opiskeltavia ilmiöitä, ja voi olla parhaimmillaan kivaakin. Eli jatkossakin aion keskittyä vahvasti laskemiseen, mutta tällä kertaa erityisesti laskunopeuteen, koska en ihmettelisi, jos ensi vuonnakin suoritettaisiin etäkokeella jonkinlaista karsintaa. Sitä en kyllä missään nimessä toivo, mutta laskunopeutta on joka tapauksessa hyvä kehittää.

Opiskelun mukavuus

Opiskelu sujui parhaiten silloin, kun siitä teki jollain tavalla itselleen mukavaa ja motivoivaa. Silloin kun ei vaan huvittanut opiskella jotain tiettyä asiaa, saatoin vaihtaa lukusuunnitelmaa ja opiskella sitä mikä sillä kertaa maistui. Vaikka olin suunnitellut laskevani kemiaa, niin saatoin vaihtaa fysiikkaan koska se tuntui paremmalta. Joistakin kuivaakin kuivemmista ekologian asioista sain myös tehtyä itselleni jopa ihan kivoja, kun piirsin kuvia. :D Esimerkiksi nyt kun muistelen vaikkapa sukkessiota, nään mielessäni puuvärikynillä piirtämäni hienon kuvan :--D

Väsymys

Joinakin päivinä olin väsynyt jo heti aamusta ja lukemisen aloitettuani aloin vaan nuokkumaan ja haukottelemaan vedet silmissä. Silti saatoin joskus yrittää opiskella väkisin, vaikka eihän siitä mitään tullut. Seuraavalla hakukerralla aion kuunnella kehoni ja mieleni viestejä tarkemmin. Ei kouluun pääsy ole siitä kiinni, lepääkö sellaisena päivänä jolloin oli suunnitellut lukevansa. Eli vaikka päivän työrupeama olisi vasta aloillaan, mutta on pakko ottaa päiväunet, niin sitten ne pitää ottaa. Ennen kaikkea: armoa, perkele!

Ruokien valmistaminen etukäteen

Toisinaan minulla kului tehokasta työaikaa hukkaan niinä päivinä, kun nälkä tuli kesken tehokkaimman lukuhetken ja ruokaa oli oikeastaan pakko valmistaa (minulla on migreeni ja saan herkästi kovankin päänsäryn jos ateriavälit venyvät ja vs-taso heittelee). Oli paljon näppärämpää lämmittää jotain jo valmiiksi tehtyä, kuin alkaa suunnittelemaan ruokaa saati lähteä kauppaan pyörimään että mitäs sitä söisi. Eli täytynee järkevöittää omaa ruokailua, eli tehdä isompi määrä ruokaa kerralla etukäteen. Tosi iso apu tähän on varmasti yliopistoruokalan puoli-ilmaiset ateriat.

* *

Aika yksinkertaisia elämänhallintaan liittyviä juttuja näköjään tuli mieleen. Tämä lääkikseen hakuprojekti on ollut kyllä myös diipimmälläkin tavalla opettavaista, mistä olen tainnutkin alkupään postauksissa mainita. Siitäpä voisi jauhaa ihan oman postauksen verran. :)