28-vuotiaan uudelleenkouluttautujan mietteitä lääkikseen hakemisesta, kemian tutkinto-ohjelmassa opiskelusta ja milloin mistäkin
"Rejektin ulinaa" vai miten se oli
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Tänään selvisi, etteivät auenneet lääkiksen ovet minulle tänä vuonna, kun homma kusi pääsykokeen ensimmäiseen vaiheeseen. Kyllä tätä jo aavistelinkin, kun vastausanalyysiä seilailin tuossa joku päivä. Kokeen vaatima laskurutiini jäi minulta uupumaan, eli olin liian hidas. Liian monta tehtävää jäi kokeessa vastaamatta, veikkaaminenkaan kun ei kannattanut vääristä vastauksista tulevien miinuspisteiden vuoksi.
Mutta en minä tästä lannistu. Tästä opin sen, mitä pitää harjoitella ensi vuotta varten, kun sitten tosiaan paukuttelen itseni sisään sinne kouluun! Bilsat on suht hyvin hallussa, mutta laskurutiini täytyy saada tehokkaammaksi. Sillä se koulupaikka aukeaa.
Tässäpä muutama juustoinen, mutta niin osuva mietelause meille, jotka eivät vielä tänä vuonna onnistuneet saamaan koulupaikkaa lääkiksestä.
Olen samassa pisteessä kuin sinäkin. Olen sairaanhoitajaopiskelija, jonka pitäisi valmistua ensi vuonna. Tänä vuonna hain toista kertaa lääkikseen , eikä ovet auenneet minullekaan. Olen kuitenkin päässyt yli pettymyksestä ja uskon, että pääsen ensi vuonna sisään. Toivottavasti molemmat päästään ensi vuonna. Tsemppiä
Kiva, että kommentoit :) Tsemppiä myös sinulle sairaanhoitaja- ja pääsykoeopiskeluihin. Kyllä, asennoidutaan niin että ensi vuonna tähän aikaan on eri meininki :)
Kirjoittelin tuossa viimeksi mukavista kokemuksistani opiskeluajoilta ja työelämästä. En ole tehnyt oman alani töitä yli vuoteen ja syitä siihen on useampi. Ensinnäkin ajattelin, että parempi vastapaino lukemiselle on työ, jossa ei tarvitse keskittyä niin paljon. Olinkin sitten jonkin aikaa töissä postin lajittelussa, joka oli mielestäni sopivan simppeliä lukemisen ohelle. Pääsyy siihen, miksi en halua olla ylipäätään sairaanhoitaja, on se että minusta tuntuu, että pystyisin tulevaisuudessa olemaan hyvä lääkäri. Luulen, että jokin osa minussa ei pääsisi toteuttamaan itseään, jos olisin koko ikäni sairaanhoitaja. Siksi olen tässä pisteessä kuin nyt olen. Minulle sairaanhoitajan ammatissa on myös jotain sellaista, miksi en ylipäätään kaipaa takaisin sairaanhoitajan työhön. Luulen, että voisin esimerkiksi kesän ajan työskennellä hoitajana, mutta en varmaan pidempää aikaa. Koska viimeksi kirjoittelin positiivisia juttuja työelämästä niin vastapainoksi on hyvä tarkastella niitä negatiiviss
Kun päätin, että aion hakea lääkikseen, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, minkälainen projekti tämä nollasta lähteminen oikein on. Opiskelu ei ole todellakaan ole ollut vain sitä, että luenpa tuosta vähän kirjasta ja painan mieleen, vaan monessa asiassa on oikein pitänyt pinnistellä, että ymmärtää jonkin asian. Töitä on siis pitänyt ihan toden teolla tehdä, kun ei tästä hommasta tule mitään, jos vain opettelee ulkoa. Se on ollut kyllä palkitsevaa, kun näkee arjen ilmiöitäkin vähän eri tavalla kun ymmärtää fysiikan siinä taustalla. Vaikka koen aiemmin opiskellessani jo omaksuneeni minulle sopivat opiskelutekniikat, on tämä lääkikseen hakeminen opettanut minulle lisää, miten minun kannattaa opiskella, että pystyn omaksumaan suuren määrän uutta tietoa. Olen huomannut, että "kertaus on opintojen äiti"- sanonta ei ole mikään vain vanhempien käyttämä liirumlaarumi, jolla kannustetaan kiukkuista läksyihinsä tympääntynyttä koululaista, vaan niin niitä tuloksia oikeasti tulee, kun
Olen tässä hakuprojektin aikana kuullut monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja lääkikseen hakuun liittyen. Kommentit ovat kaikki tulleet onneksi sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät todellisuudessa tunne minua, eli hyvänpäiväntuttavilta, työkavereilta, kaverin kavereilta... Useimmat lääkikseen (ja ylipäätään hakupainealojen) hakijat voivat varmasti allekirjoittaa sen, että pääsykoetta varten täytyy opiskella aivan hulluna asioita, ja se vaatii ihan todella paljon aikaa ja vaivaa. Joskus sitä voi olla tosi väsynyt ja ärtynyt, minkä vuoksi voi olla vaikeaa siinä hetkessä ymmärtää sen tuttavan kommenttia lääkikseen pyrkimiseen liiittyen. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan varmasti tarkoita pahaa kysymyksillään ja kommenteillaan. Ja ymmärrän myös sen, että jotkut ihmiset kokevat paremmaksi vaihtoehdoksi heittää kuivaa small talkia kuin sietää hiljaisuutta. Mutta... kyllähän jotkut ovat oikeastikin aika tahdittomia, ei siitä pääse mihinkään :D Tässäpä kokosin kommentteja, jotka olen oikeasti its
Hei,
VastaaPoistaOlen samassa pisteessä kuin sinäkin. Olen sairaanhoitajaopiskelija, jonka pitäisi valmistua ensi vuonna. Tänä vuonna hain toista kertaa lääkikseen , eikä ovet auenneet minullekaan. Olen kuitenkin päässyt yli pettymyksestä ja uskon, että pääsen ensi vuonna sisään. Toivottavasti molemmat päästään ensi vuonna. Tsemppiä
Kiva, että kommentoit :) Tsemppiä myös sinulle sairaanhoitaja- ja pääsykoeopiskeluihin. Kyllä, asennoidutaan niin että ensi vuonna tähän aikaan on eri meininki :)
Poista